Perjantai on viikon paras päivä, tietää viikonlopun tulevan! Töissä istuimme vielä 10 yli 3 ja mietimme, että eihän täällä ole enää meidän lisäksemme juuri ketään paikalla: vain kaksi muuta työntekijää, joista toinen teki jo lähtöä. Asiasta kysyttyämme selvisi, että perjantaisin kaikki lopettavat viimeistään kolmelta – aha, hyvä kun kerroitte, ettekä parin tunnin päästä, kun vielä istuttaisiin siellä... Selvisipähän sekin vastaisuuden varalle!
Emme suunnitelleet mitään kummempaa viikonlopulle – ensimmäinen viikko oli aikalailla totuttelua uusiin juttuihin, paikkojen opettelua ja niin edelleen, joten kaiken maailman museoiden kiertely ja minuutti –aikataulu ei paljon houkutellut. Paljon tuli kyllä siitäkin huolimatta tehtyä... Perjantaina töiden jälkeen suuntasimme ruokakaupan kautta kämpille. Kaupassa viinihyllyjen äärellä päätettiin lähteä katsastamaan Bilbaon yöelämää, sitä ennen oli aikomus katsoa jääkiekkoa. No, jääkiekosta emme nähneet liikkuvaa kuvaa sekuntiakaan (tulospalvelu sentään toimi), mutta yöelämää kyllä senkin edestä.
Uudet Tinder-kamut suosittelivat Sonora-nimistä yökerhoa hieman kauempana keskustasta, Astrabudua-nimisellä alueella. Pikavilkaisu karttaan, viinit kurkkuun, meikit naamaan ja ei kun menoksi!
Metrolla matka Astrabuduaan taittui noin 10 minuutissa. Klubi näkyi heti asemalta, mutta se ei ollut asia, johon ensimmäisenä kiinnitimme huomiota. Meno oli kuin Tokio Driftistä konsanaan – autoja oli parkkeerattu klubin eteen ja ympäröivälle alueelle valtava määrä, kaikilla takakontit auki, popit soimassa ja omat juomat matkassa. Ihmeteltiin vähän menoa, ei tuollaista kyllä ole koskaan aiemmin tullut nähtyä. Tämän tavan voisi tuoda vaikka Suomeenkin…
Sonora sijaitsee eräänlaisella satama-alueella, ja itse klubi on rakennettu teollisuushallia muistuttavaan rakennukseen. Tanssilattiaa oli paljon, mikä ei huono juttu ollut, sillä niin oli porukkaakin. Musiikki oli lähinnä espanjankielistä, mutta mukaan mahtui myös kansainvälisempiä (= meille tutumpia) hittejä. Sisäänpääsy maksoi 15€, hinta sisälsi yhden juoman.
Vilkkaan ja tanssin täytteisen illan jälkeen lähdettiin puoli viiden aikaan suunnistamaan kotia kohti (miten nämä jaksaa täällä kemuttaa aamu kuuteen?? Kai me ollaan amatöörejä). Baarit ja pubit ovat yleensä auki kahteen, jolloin varsinaiset yökerhot aukeavat ja meno jatkuu tosiaan sinne aamukuuteen saakka.
Kotimatka olikin toinen juttu… Suurimmalla osalla oli oletettavasti joku kuski, ainakin autojen määrästä päätellen, sillä metro kulkee vain lauantaisin läpi yön. No, meillä ei ollut omaa kuskia, joten näppärinä tyttöinä päätimme (äiti, älä lue tätä) kävellä. Jokea myöten hipsi äkkiä kotiin, tai niin me ainakin ajattelimme. Tosiasia selvisi, kun vähän matkan päässä olleelta poliisilta (pitivät puhallutusta puolen kilometrin päässä Sonorasta) kuinka kaukana Deusto on. "6 kilometria tuohon suuntaan", seeelvä. Poliisi ihmetteli, aiommeko kävellä ja ehdotti liftaamista (mistä lähtien poliisit ovat ehdotelleet tuntemattomien kyytiin lähtemistä?), mutta ei ihan siihen lähdetty, vaan tyydyttiin kävelemään, hyvä aamulenkkihän se olisi. Kotimatka tuntui kyllä tuskastuttavan pitkältä, varmaan sama asia, kuin olisi kahdesti vaeltanut Mount Everestin huipulle (note to self, ensi kerralla jos meinaatte kävellä, laittakaa järkevät kengät). Lopulta turhauduttiin sen verran paljon, että otettiin taksi. Siitä, mistä hypättiin taksiin, olisi ollut ehkä kilometri matkaa kämpän ovelle... Helpottavaa oli kuitenkin päästä omaan sänkyyn. Ilta oli kyllä mahtava, kun miinustaa siitä tuon pikku lenkin, mikä käytiin heittämässä.
Lauantaina makoiltiin aamupäivä sängyssä ja katsottiin How I Met Your Motheria (7 kautta takaa sen, ettei tekemisen pitäisi esim. lennoilla tai lentokentillä loppua). Koska kokkaaminen ei kummassakaan suurempia riemunkiljahduksia herättänyt, ajateltiin mennä ulos syömään.
Loppujen lopuksi olimme kiertäneet puolet Casco Viejosta (vanha kaupunki), törmänneet johonkin partiolaisparaatiin ja löytäneet kivan puiston ja hyvän näköalapaikan, mutta emme vieläkään ruokapaikkaa. Ravintolaillallinen vaihtui sitten ranskiksiin ja nugetteihin kämpillä, kunnon gourmet-ateria siis.
Illalla käytiin Casco Viejossa pubissa lasillisilla ja pyörimässä vähän aikaa, löytyi mm. miljoona rokkibaaria, mutta luovutettiin aika aikaisin ja mentiin kotiin.
Sunnuntai oli ensimmäinen oikeasti kuuma päivä (+25 astetta ja aurinkoa täydeltä taivaalta). Tutkittiin vähän karttaa ja päätettiin ajella metrolla Sopelanaan, jossa kuulemma oli hyvä ranta.
Ranta olikin hyvä, pehmeää hiekkaa, lähellä oli baareja ja kahviloita, ja ranta ei ollut järkyttävän kaukana metropysäkiltä. Korkeat kalliot antoivat hyvää suojaa, mereltä tuli aika viileä tuuli ja vesi oli kyllä hyytävää, sai ihmetellä, miten kaikki surffarit tarkenivat aalloissa. Me tyydyimme köllöttelemään auringossa, nauttien hyvästä säästä ja piknik-eväistä, joita mukaan teimme.
Pois tullessa matka ei ihan yhtä lyhyt ollut, kun piti taas leikkiä seikkailijaa, taidettiin kävellä kaksi metropysäkin väliä.
Viikonloppu meni nopeasti ohi, ehkä vähän turhankin nopeasti, "enää" kolme viikkoa jäljellä!!
Nyt kun ollaan kotiuduttu tänne jo aika hyvin, eikä tarvitse niin paljoa käyttää energiaa sen miettimiseen, ollaanko oikeassa metrossa, voidaan keskittyä kaikkeen muuhun kivaan.
Ps. Emme ole ikinä olleet näin innoissamme museoon menosta - perjantaina on tiedossa Guggenheimissa vierailu, Art After Dark -juhlien merkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti