Päätettiin suunnata San Sebastianiin, jota on kehuttu erittäin luonnonkauniiksi paikaksi. Bilbaota olemme kuulleet tituleerattavan "rumaksi pikkuveljeksi" San Sebastianiin verrattuna.
Pääsiäisen liikenne kyllä näkyi hotelleiden varauksessa – San Sebastianista tuntui olevan mahdotonta löytää toiveisiimme sopivaa (edullinen, siisti, keskustassa, oma kylppäri, 2 hengelle) huonetta. Aloimme luopua jo ehkä vähän toivosta, kun törmättiin Hotel Palacio De Aieteen – neljän tähden hotelli, kävelymatkan päässä rannoista, hintaan 88€ yö. 44€ per naama ei tuntunut tuollaisesta huoneesta pahalta maksaa (vrt. Suomeen, Omena-hotellistakin voi joutua "sesonkina" maksamaan 80€ yöltä).
Bussilla San Sebastianiin pääsee reilussa tunnissa, yhden suunnan lippu maksaa n. 12€. Ostimme liput torstain aamubussiin, joka lähti San Mamesin metroaseman yläkerrassa sijaitsevalta bussiasemalta.
Vierailu oli vähän kuin olisi lomalle lähdetty: tarkoitus oli käydä katselemassa paikkoja ja maata rannalla, ei siis mitään kovin ihmeellistä. Bussi vei meidät torstaina San Sebastianiin. Linja-autoasemalla piti taas hetki postailla ja ihmetellä, että mihinköhän suuntaan sitä pitää lähteä – ihan perinteisesti, oltaisiihan me voitu etukäteen Bilbaossa jo käydä turisti-infossa hakemassa karttoja sun muuta, mutta tämän reissun kantava teemana on näköjään ollut "tehdään ensin ja mietitään sitten". Toiminut kyllä ihan hyvin tähän mennessä!
Päädyttiin lopulta helpoimpaan, eli hypättiin taksiin ja ajeltiin hotellille. Päästiin onneksi jo kirjautumaan sisään, vaikka oltiin vähän etuajassa. Hotelli oli todella siisti ja respassa puhuttiin hyvää englantia ja he neuvoivat mielellään miten päästään esim. rannoille ja kertoivat myös paikkoja, mitkä ovat näkemisen arvoisia (ekstraplussaa ilmaisesta Wifistä♥ ). San Sebastianissa kaikki rajoittuu oikeastaan rannoille, niiden välissä olevaan Parte Viejaan eli Vanhaan kaupunkiin ja itse keskustaan – kauempaa ei mitään ihmeitä löydy.
Me olimme kaupungissa kaksi päivää ja yhden yön, harkitsimme huoneen varausta myös toiseksi yöksi, mutta myöhäinen varausajankohta ja fakta, että se oli koko hotellin viimeinen huone, nostivat hintaa sen verran, että tyydyimme suunnitelmaan viettää torstaiyö hotellissa ja lähteä perjantaina viimeisellä bussilla takaisin Bilbaoon.
Kahden päivän aikana kerkesimme kuitenkin turisteilla San Sebastianin kehutuilla rannoilla ja tutustua maisemiin myös korkeammasta perspektiivistä, kun torstaina suuntasimme Monte Igueldolle. Vuorelle pääsee helposti myös ilman autoa käyttämällä funicularia eli vuoristojunaa. Lippu edestakaisin maksaa 3,10e/henkilö. Vanhan puisen hökötyksen kyytiin hypätessä kävi kyllä mielessä, että mihinköhän vuoristorataan sitä on oikein suostunut, mutta joku oli keksinyt rakentaa laitoksen niin, että ylös päästiin uhmaamatta g-voimia.
Vuoren päällä oli tarjolla mahtavia näköalapaikkoja "maailman kuvatuimmalle rannalle", La Conchalle sekä todella yllättävästi, pieni huvipuisto lapsille. Toinen meistä taisi löytää sisäisen lapsensa, ja rakastua liukumäkiin ja törmäilyautoihin taas uudelleen... Jälleen mahtava paikka, joka on välttynyt liialliselta turismilta: oikeastaan paikan kaupallisuudesta muistuttivat vain Coca-Cola kyltit ja kahvilan normaalia suolaisemmat hinnat. Selvää kuitenkin oli, että San Sebastianissa on ainakin tähän aikaan vuodesta enemmän turisteja, kuin Bilbaossa. Matkan aikana törmäsimme ainakin saksalaisiin, ruotsalaisiin ja ranskalaisiin (ja hampurilaisiin).
Mount Igueldoldon jälkeen suuntasimme surffareiden suosimalle Zurriola rannalle, koska vuorovesi kerkesi peittää La Conchan alleen noin kello 16 aikoihin. Rannat sijaitsevat vierekkäisissä lahdissa, mutta Zurriolaan päästäkseen tulee kuitenkin kulkea kaupungin läpi. Tässä huomasimme pienen ongelman: vaikka San Sebastianilla on rantakaupungin status, ei biitsi-kamppeissa kaupungilla tai edes rannan viereisellä kadulla kävelemistä katsottu hyvällä. Myös melko kova ja kylmä tuuli viilensivät tunnelmaa entisestään… Rannalla lämpöä riitti kuitenkin kumpanakin päivänä hyvin auringonottoon (ja palovammoihin) asti. Jos rannalla haluaa muutakin kuin makoilla, etenkin Zurriolassa erilaiset aktiviteetit ovat myös kovassa huudossa: surffausta, jalkapalloa, lentopalloa, pingistä ja parkouria.
Rantapäivän jälkeen halusimme päästä tutustumaan yhteen San Sebastianin kehutuimpaan osa-alueeseen, eli ruokaan. Päivällinen alkaisi vasta kahdeksan aikoihin, joten otimme vastaan tulleesta pubista pinxtoja ja lasilliset viiniä. Paikan valitseminen oli aivan sattumanvaraista, koska pikkukadut olivat täynnä vastaavanlaisia paikkoja. Todellinen helmi osui kuitenkin vastaan, kun etsimme paikkaa josta saisimme koko reissun ajan kaivattuja mojitoja. Afrikkalaistyylisessä paikassa sekä juomat että henkilökunta olivat mahtavia (paikan nimestä tai sijainnista ei mitään havaintoa).
Ruokapaikan etsintäkin oli arpapeliä, mutta maha kurisi jo siihen malliin, että mentiin siitä mistä aita on matalin: ensimmäinen paikka englanninkielisellä menulla. Varsinainen ravintola paikka ei kyllä ollut, enemmänkin kahvila, mutta listalta löytyi hampurilaiset molemmille, joilla nälkä saatiin kukistettua.
Ruokailun jälkeen otettiin taksi ja suunnaksi hotelli, jossa alettiin valmistautua iltaan. Nettiyhteys huoneessa oli ihanaa luksusta, ja olikin helppoa googletella, mistä löytyisi joku hyvä yökerho. Bataplan Disco sijaitsi aivan La Concha –rannan varrella, ja oli kaikista kommenteista päätellen varsin suosittu niin paikallisten kuin turistienkin keskuudessa.
Lähdettiin liikenteeseen joskus 12 jälkeen. Bataplan oli aukeamassa, mutta ajateltiin käydä pyörähtämässä jossain pienessä pubissa. Päädyttiin erään kadun kulmassa olleeseen Molly Maloneen, joka oli kyllä hauska paikka kaikin puolin – paikalla oli paljon nuoria, ilmeisesti juuri Bataplaniin menossa. Sisustus oli irkkupubimainen ja toi meille mieleen jostain syystä Harry Potterin... Paikalla oli karaokea ja bongattiinkin ensimmäisenä pari länsinaapuriamme: heistä on kyllä pakko sanoa, että ruotsalaisuus näkyi noin parin kilometrin päähän.
Istuskeltiin aikamme Molly Malonessa, karaokea ei uskallettu laulaa, vaikka sitä harkittiinkin – jos Outin bravuuri Rakkauden haudalla olisi löytynyt listalta, niin asia olisi voinut olla toinen...
Kahden aikaan kipitettiin tien yli Bataplaniin. Sisäänpääsy kustansi 10 euroa, jolla sai ostettua drinkit, jotka Suomessa olisivat olleet sen 10 euron arvoiset, ei siis paha ollenkaan.
Bataplan on moderni, ulkoasultaan esim. Sonoraan verrattuna paljon yökerhomaisempi: löytyi laseria, kaasukonetta, ledivaloa… Kooltaan paikka ei mitenkään järkyttävän suuri ollut, mutta porukkaa kyllä oli paikalla ja dj:t soittivat hyvää musiikkia (sopiva sekoitus remixejä kansainvälisistä biiseistä ja espanjalaista musiikkia). Menoa riitti koko yöksi, johon hyvin keskeinen sijaintikin varmasti vaikutti omalta osaltaan. Kuvia emme paikasta tajunneet ottaa, mutta Facebookista voi vaikka käydä katsomassa, näkyykö tuttuja naamoja.
Pois lähtiessä meillä tuli pienoinen ongelma taksin saamisen kanssa, mutta eräs ystävällinen paikallinen poika osasi meille näyttää, mistä lähin taksitolppa löytyi (ja kertoa myös, ettei täällä voi tehdä niin, että juoksee kadulle käsi pystyssä ja huutaa "taxi!" Toimii kuulemma ehkä New Yorkissa, mutta ei täällä).
Siitäpä päästiin sitten helposti hotellille, kolmen tunnin yöunet ja sitten olikin jo huoneen luovutus. Päätettiin sitten kodittomina mennä rannalle nukkumaan, kun ensin oltiin käyty ostamassa bussiliput takaisin Bilbaoon. Hyvä vitsi tästä syntyi, kun neljän tähden hotellista lähdettiin reippaasti kävelemällä, mutta rannalle kuitenkin ajeltiin kevyesti taksilla… Köyhät kyykkyyn ja sitä rataa.
Perjantai menikin hyvin pitkälle rannalla makoillessa, ennakoitiin jo vuoroveden tulo ja mentiin suoraan Zurriolalle, ettei tarvinnut siirrellä koko retkikuntaa edestakaisin.
Ajateltiin mennä syömään johonkin vähän erilaisempaan paikkaan ja antaa San Sebastianin kovasti kehutulle ruualle uusi mahdollisuus, mutta onnistuttiin valitsemaan joku maailman kamalin paikka: Bidebide näytti ulkoa ja sisältä ihan kelpo mestalta, mutta henkilökunta oli epäystävällistä, ruuan laatu samaa kuin Atrian pakasteaterioissa ja erityisesti annosten esillepano aiheutti hämmennystä – ei olla koskaan nähty paikkaa, joka kutsuu itseään ravintolaksi, ja on silti tuon tasoinen. Ehdoton no-no tuolle paikalle.
Jälkkäri haettiin YoguiYou –paikasta, jossa tarjottiin jäädytettyä jugurttia itse valituilla höysteillä – jugurttipoika osasi suositella valkosuklaa-pähkinän ja vähän kuningatarhillolta maistuneen marjajutun komboa, joka toimi kyllä mielettömän hyvin.
Viimeinen bussi Bilbaoon lähti klo 22 – uni kyllä tuli nopeasti samassa bussissa olleesta varsin kovaäänisestä ruotsalaisjoukosta huolimatta. Tunnin bussimatkan jälkeen oltiin taas kotikulmilla Bilbaossa ja päästiin kotiin karistelemaan ne kuusitoista kiloa hiekkaa kamppeista, jotka mukanamme matkamuistona tuotiin.
Voidaan kyllä suositella vierailua San Sebastianissa: tarjolla kauniita maisemia, hyviä rantoja, yöelämää ja meidän kokemuksen mukaan hyviä pinxtoja ja jäädytettyä jugurttia (oikeaa ruokaa ei oikein voida kehua, mutta kai sieltä jotain hyvääkin löytyy! Ainakin pari Michelin-ravintolaa ja semmoista).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti