lauantai 26. huhtikuuta 2014

Meidän suosikkiravintolaksi valikoitui kyllä ehdottomasti eilinen illallispaikka, Kokken. Kämppäkaverimme on töissä Kokkenissa, joten kuulimme sitä kautta paikasta. Ravintola osoittautuikin oikeaksi helmeksi: söimme ehdottomasti parasta ruokaa, mitä koko reissulla olemme syöneet!




Ravintola itsessään sijaitsi lähellä kaupungintaloa, parin minuutin kävelymatkan päässä hieman syrjemmällä. Sisustus oli mukavan kotoisa, johtuen ehkä sen skandinaavisuudesta.
Valikoimme ruokalistalta viiden ruokalajin maistelumenun – emme kumpikaan aiemmin olleet kokeilleet mitään sellaista, joten tämä oli uusi kokemus molemmille. Menuun sisältyi viisi ruokalajia, jotka paikan kokki valitsee (esitettiin kyllä toiveena, että kalmari on aika ehdoton ei ja ne kaikista oudoimmat jutut, kuten lampaan aivot, voi jäädä syömättä). Hintaa menulle tuli 13,75€.



Menu olikin hintaansa nähden erinomainen. Neljä ruokalajia oli suolaisia: perinteistä baskikalaa punasipulin kanssa, kampasimpukkaa artisokkakastikkeella (vai pyreellä, mitä lie), suolaturskaa friteerattuna ja viimeisenä possunlihaa. Jälkiruuaksi oli mansikkakeittoa ja valkosuklaalla päällystettyjä mansikoita. Jokainen annos oli kuin pieni taideteos – erilaisilta ja erikoisilta lautasilta tarjottuna, sievästi aseteltuna. Mautkin olivat oikein kohdallaan, ja kampasimpukka tosiaan mahtaa saada reissun parhaan annoksen –tittelin itselleen.

Kokken saa ekstraplussaa hyvästä asiakaspalvelusta, aivan mielettömän mukava henkilökunta!

Suosikit-tägin alta löytyvät meidän feivöritti kohteet Bilbaosta.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Vaikka olemme semiasiallisesti olleet koko reissun, on mukaan mahtunut myös niitä "how hilarious is that!" - hetkiä. Tässä julkaisukelpoisimmat.

1. San Sebastianissa vedettiin kyllä just niinku oppikirjassa neuvotaan. Aamulla heitettiin reput selkään ja lähettiin kävellen neljän tähden hotellista. Myöhemmin päivällä otettiin kuitenkin taksi, jolla mentiin rannalle. Rannalla pötköteltiin ( = nukuttiin ) kaikkine kamoinemme ja mietittiin että ollaan me kyllä näky.
2. Lähettiin perus olotiloissa lähikauppaan. Luultiin jo selvinneemme reissusta ilman, että kukaan oikeastaan kiinnitti huomiota miltä me näytettiin, kun espanjalainen perhe tuli sepostamaan meille jotain. Yhteistä kieltä ei löytynyt mutta ilmeisesti he olisivat halunneet tietää jotain meidän lippiksistä.
3. Oudoin tapa työpaikallamme on ehkä ollut se, että työpaikalle tullaan vauvan kanssa. Muut työntekijät sitten hoivaa vauvaa sillä välin, kun mamma palaveeraa.
4. Koiraihmisenä huomio kiinnittyy jo kadulla kävellessä siihen, että puppeja on aivan valtavasti. En tiedä miten koirat on koulutettu niin tottelevaiseksi (oikeasti tiedän ja siihen liittyy remmi tai avokämmen), mutta täällä koirat elää koiranelämää ja kulkevat vapaana ja tulevat myös ihan rohkeasti sisälle baareihin ja pubeihin.



5. Viimeisellä viikolla onnistuttiin lähtemään metrolla väärään suuntaan..
6. Välillä ollaan vedetty tuolla kaupungissa niin hoomoilasina, että matka on tuntunut vaan aivan loputtomalta.
7. Kuvaa tilanteesta ei löydy, mutta joka aamu työpaikalle mennessämme metroaseman suulla on ukko jonka olemme ristineet Rukoilijasirkaksi. Rukoilijasirkka lukee siinä sitten rukouksia metrosta tuleville.  Mukavaa että olemme saaneet tuttuja täältä!

torstai 24. huhtikuuta 2014

Bilbaossa shoppailu (vaatteet, meikit jne.) ketjuliikkeissä on ehkä Suomen hintatasoa halvempaa – esimerkiksi espanjalaiset ketjuliikkeet Zara ja Mango ovat hieman edullisempia, kuin Suomen vastaavat. Ero ei kuitenkaan ole järin huomattava, vain paikallisista vaateliikkeistä voi tehdä löytöjä kukkaroa suuremmin rokottamatta.
Paikkoja shoppailuun Bilbaossa on, eli rahat saa kyllä halutessaan palamaan.


Z niin kuin Zubiarte, C Casco Viejolle ja punaisella merkitty "pääostoskatu".

Keskustassa Plaza Moyuan läpi menee katu, jonka varrelta löytyy kaikki ketjuliikkeet Bershkasta H&M:ään, sekä lukuisia luksusmerkkejä, jotka saavat pankkikortin itkemään, kuten Louis Vuitton ja Lacoste. Indautxun metroasemalta lähtee Ercilla-niminen katu Plaza Moyualle, josta jatkamalla Lopez De Harolle päätyy lopulta Casco Viejoon.
Casco Viejosta löytyy kaiken maailman pikkukauppoja – turistikrääsää, kenkiä, vaatteita, lihakauppoja, meikkiliikkeitä, tupakkakauppoja, lelukauppoja... You name it, they have it.
Myös ravintola tarjonta on Vanhassa kaupungissa suuri, joten rafloja kannattaa etsiä sieltä!


Bilbaossa on myös kaksi ostoskeskusta, joissa olemme vierailleet, Zubiarte ja Ballonti.

Zubiarte on ostoskeskus käytännössä keskellä Bilbaota – se sijaitsee melkein Guggenheimin vieressä, kahden sillan välissä, joista ostari on nimensäkin saanut. Zubiartesta löytyy kaikki espanjalaisten suosimat merkit keskiverto hintaluokasta, kuten Pull & Bear, Bershka ja Stradivarius, mutta myös hieman tyyriimpiä merkkejä, kuten Tommy Hilfiger, Massimo Dutti ja Pepe Jeans. > kotisivuille

Ballontiin sijaitsee hieman kauempana itse keskustasta, mutta sinne on helppo päästä. Kakkoslinjan metro menee Portugaleteen, josta metroasemalta kävelee ostoskeskukseen noin 5 minuutissa. Jos jaksaa nähdä sen vaivan, että istuu hetken kauemmin metrossa, suosittelemme ennemmin Ballontia kuin Zubiartea – perus Pull & Bearin, Bershkan, Zaran jne. lisäksi, jotka Zubiartesta löytyy, Ballontissa on mm. New Yorker, Lefties ja Primark, joita emme taas muualla ole nähneet. > kotisivuille

Ballonti on Portugaletessa, muutaman pysäkin päässä Moyuasta siis. Abandosta löytyy myös hyviä ostoshuudeja.



Myös melkein ostoskeskukseksi voi laskea espanjalaisten vastineen Stockmannille. El Corte Ingles on tavaratalo, josta löytyy Stokan tapaan kaikkea mahdollista: meikkejä, miesten ja naisten vaatteita, kodintarvikkeita, urheilupuoli, elektroniikkaa... Eri kerrokset on aina teemottain.

Joka makuun kyllä siis löytyy jotain, siitä ei ole epäilystäkään!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Bertiz eli tuttavallisemmin Herbertti, on noussut meidän suosikiksi leipomo-kategoriassa. Paikka sijaitsee kätevästi meidän kotimatkan varrella, joten töiden jälkeen mukaan tarttuu usein smoothie tai pari keksiä. Näiden lisäksi leipomosta saa esimerkiksi tuoretta leipää, kahvia ja suomalaiseen makuun sopivia makeita leivoksia erittäin kohtuulliseen hintaan.



Bertizin aukioloajoista pystyi myös pääsiäisen aikaan päättelemään, miten pyhä päivä on kyseessä. Jos leipomo oli kiinni, ei ollut toivoakaan, että muutkaan kaupat tai kuppilat olisivat auki. Paikka siis palvelee aamusta iltamyöhään ja plussaa myös siitä, että henkilökunta puhuu edes jonkinlaista englantia.


Ainut miinus siitä, että taidetaan olla henkilökunnan mielestä inhottavia asiakkaita, kun tilataan aina smoothieta tai tuorepuristettua mehua, ja niiden tekemisessä kestää aivan toivottoman kauan ja muut asiakkaat joutuvat odottamaan…  Miinus taitaakin tulla siis meille!

Miia tyhjentää usein myös lompakkonsa kolikkopuolen Herbertissä - ja myyjät tykkää taas entistä enemmän! 


Suosikit-tägin alta löytyvät meidän feivöritti kohteet Bilbaosta.
Olemme oppineet espanjalaiseen työkulttuuriin lähinnä tarkkailemalla muita. Odotimme, että ensimmäisenä työpäivänä meille kerrotaan paikan säännöistä (lounastauot, työajat, kehen ottaa yhteyttä jne), mutta ajan kuluessa on käynyt ilmi, että varsinaisia sääntöjä ei taida olla ollenkaan.




Saapuessamme töihin 9.30 aikaan, vastassa voi olla vain muutama työkaveri, tai sitten toimisto täynnä porukkaa. Soda TV:llä työskennellään projektien mukaan, ei aikataulujen – jos siis projekti alkaa olla loppusuoralla, eikä uutta ole vielä tiedossa, voi tehdä lyhyemmän päivän töissä. Toisaalta taas jos työtä on, voivat päivät myös venyä. Mottona tuntuu olevan ”luovuutta ei voi hoputtaa”, mikä on kyllä totta.

Myös erilaista on ollut ihan työympäristön kannalta. Vaikka työpaikkamme on avokonttori, ei vieraisiin pöytiin huudella, vaan mennään viereen sanomaan, jos jotain asiaa on.
Kokouksia ja muita miitinkejä täällä pidetään kyllä sitäkin enemmän: joka päivä "akvaariossa" pidetään vähintään viisi kokousta. Ei kyllä ole mitään hajua, mistä niissä puhutaan (meitä ei olla inside-piiriin otettu), mutta oletettavasti eri projekteista ja niiden etenemisestä ynnä muista, myös asiakastapaamisia (?) on melko paljon.




Lounastauon suurin osa pitää ilmeisesti iltapäivällä, mutta porukka saattaa olla töissä, sitten lähteä käymään jossain ja tulla myöhemmin takaisin töihin, eikä se ole mitenkään erikoista eikä kukaan kysele lupia. Mikään kellokorttisysteemi täällä ei tulisi kuuloonkaan, tekisi varmaan korkeintaan ihmiset hulluiksi, kun turha aikatauluista nipotus ei muutenkaan kuulu espanjalaiseen kulttuuriin: jos sovitaan, että tavataan klo 17, on turhaa edes olettaa, että espanjalainen olisi silloin paikalla, ehkä vartin yli voisi olla jo jotain mahdollisuuksia… Yhtä hyvin viisi minuuttia voi tarkoittaa puolta tuntia. Suomessa on tottunut siihen, että ajoista pidetään kiinni ja kaikki tapahtuu, kun niin sanotaan, mutta täällä on erilaista.

Työ itsessään ei mitenkään varsinaisesti ole eronnut siitä, mitä graafisen suunnittelijan hommat on Suomessa. Alun perin meille sanottiin, että työskentelemme eri projektien parissa, mutta loppujen lopuksi olemme kyllä tehneet hommia koko ajan yhdessä. Olemme työskennelleet erään espanjalaisen yrityksen nettisivujen layoutin parissa, ja suunnitelleet yritykselle mm. uusia käyntikortteja ja esitteitä.
Töissä on hyvin huomannut, että tyyli on Suomeen verrattuna erilainen – siinä missä Suomessa usein pidetään yksinkertaisista linjoista, hillitystä värien käytöstä ja ylipäätään simppelin näköisistä jutuista, täällä niitä voidaan pitää tylsinä. Tyyli on värikkäämpää ja räiskyvämpää, joten ainakin meidän "taiteellinen silmä" on avartunut.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

>

Bilbaossa liikennettä on paljon ja julkiset ovatkin hyvä valinta: niillä pääsee kätevästi oikeastaan kaikkialle keskustassa ja sen ulkopuolella, ja vielä melko edullisesti. Esimerkkinä: kuinka monessa kaupungissa pääset metrolla rannalle?
Kuten jo aiemmin kirjoitimme, meillä on matkakortti: 3€ maksava kortti, jolle voi ladata haluamansa summan rahaa. Kortti käy kaikkiin julkisiin kulkuvälineisiin. Mahdollisuus on ostaa myös ostaa esim. kuukausikortti könttäsummalla, mutta se käy vain metroihin. Kortin voi ostaa automaatista miltä tahansa metroasemalta.
 

Autolla tänne ei ihan äkkikummassa huvittaisi lähteä ajelemaan: paljon yksisuuntaisia katuja ja parkkeerauskulttuuri on aivan uskomaton. Autot ovat usein tienvarsilla taskuparkeissa noin sentin päässä toisistaan. Parkkipaikan löytäminen voi olla siis jo itsessään mission impossible, mutta entäs sitten se parkkeeraus? Ei oikein ymmärretä, miten nämä saa autot parkkiin ja siitä pois ilman, että naapurin mersu saa uuden pintamuotoilun (tosin, useimmissa autoissa tällainen muotoilu jo on..).



Ajon aikana näyttäisi olevan myös sallittua pysähtyä keskelle katua esimerkiksi puhumaan puhelimeen tai vaikkapa siksi aikaa, kun emäntä käy kaupassa, kunhan vain muistaa laittaa hätävilkut päälle. Muut sitten pujottelevat sieltä, mistä sattuu mahtumaan.
Pyöräilijöiltä täältä löytyy myös paljon, ja heille on omat kaistansa tai sitten ajellaan autojen seassa, mikä on kävelijöiden kannalta kyllä hyvä, koska välillä tuntuu, että paikalliset suhaavat pyörillä jotain 100km/h.

Vaikka autolla ajo kuulostaa lähinnä palkinnon arvoiselta suoritukselta, on kaupunki erittäin turvallinen kävelijöille ja julkisen liikenteen käyttäjille. Kaupunkialueella on joka kulmassa liikennevalot tai ainakin suojatiet, joita autoilijat kunnioittavat oikein kivasti.
Itseltä ei vielä löydy niin paljoa luottoa autoilijoihin, kuin paikallisilta: välillä näyttää, että espanjalaiset haluavat päätyä suoraan konepellille. Autokoululaiset treenaavat varmaankin siis täällä parkkeerausta sekä silmät selässä ja päässä ja kädessä ajamista.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Espanjassa juhlitaan pääsiäistä eli Semana Santaa vähän suuremman kaavan mukaan, esimerkiksi Sevillassa on jäätävät pääsiäiskarnevaalit. Bilbaossa ja San Sebastianissa pääsiäinen näkyy katukuvassa erilaisina paraateina ja kauppojen kiinni olemisella. Meilläkään ei työskennellä torstai – maanantai välisenä aikana, joten viikonloppuun tuli muutama päivä lisää… Mikäs sen parempi ajankohta lähteä käymään vähän kauempana!

Päätettiin suunnata San Sebastianiin, jota on kehuttu erittäin luonnonkauniiksi paikaksi. Bilbaota olemme kuulleet tituleerattavan "rumaksi pikkuveljeksi" San Sebastianiin verrattuna.



Pääsiäisen liikenne kyllä näkyi hotelleiden varauksessa – San Sebastianista tuntui olevan mahdotonta löytää toiveisiimme sopivaa (edullinen, siisti, keskustassa, oma kylppäri, 2 hengelle) huonetta. Aloimme luopua jo ehkä vähän toivosta, kun törmättiin Hotel Palacio De Aieteen – neljän tähden hotelli, kävelymatkan päässä rannoista, hintaan 88€ yö. 44€ per naama ei tuntunut tuollaisesta huoneesta pahalta maksaa (vrt. Suomeen, Omena-hotellistakin voi joutua "sesonkina" maksamaan 80€ yöltä).

Bussilla San Sebastianiin pääsee reilussa tunnissa, yhden suunnan lippu maksaa n. 12€. Ostimme liput torstain aamubussiin, joka lähti San Mamesin metroaseman yläkerrassa sijaitsevalta bussiasemalta.
Vierailu oli vähän kuin olisi lomalle lähdetty: tarkoitus oli käydä katselemassa paikkoja ja maata rannalla, ei siis mitään kovin ihmeellistä. Bussi vei meidät torstaina San Sebastianiin. Linja-autoasemalla piti taas hetki postailla ja ihmetellä, että mihinköhän suuntaan sitä pitää lähteä – ihan perinteisesti, oltaisiihan me voitu etukäteen Bilbaossa jo käydä turisti-infossa hakemassa karttoja sun muuta, mutta tämän reissun kantava teemana on näköjään ollut "tehdään ensin ja mietitään sitten". Toiminut kyllä ihan hyvin tähän mennessä!

Päädyttiin lopulta helpoimpaan, eli hypättiin taksiin ja ajeltiin hotellille. Päästiin onneksi jo kirjautumaan sisään, vaikka oltiin vähän etuajassa. Hotelli oli todella siisti ja respassa puhuttiin hyvää englantia ja he neuvoivat mielellään miten päästään esim. rannoille ja kertoivat myös paikkoja, mitkä ovat näkemisen arvoisia (ekstraplussaa ilmaisesta Wifistä♥ ). San Sebastianissa kaikki rajoittuu oikeastaan rannoille, niiden välissä olevaan Parte Viejaan eli Vanhaan kaupunkiin ja itse keskustaan – kauempaa ei mitään ihmeitä löydy.
Me olimme kaupungissa kaksi päivää ja yhden yön, harkitsimme huoneen varausta myös toiseksi yöksi, mutta myöhäinen varausajankohta ja fakta, että se oli koko hotellin viimeinen huone, nostivat hintaa sen verran, että tyydyimme suunnitelmaan viettää torstaiyö hotellissa ja lähteä perjantaina viimeisellä bussilla takaisin Bilbaoon.




Kahden päivän aikana kerkesimme kuitenkin turisteilla San Sebastianin kehutuilla rannoilla ja tutustua maisemiin myös korkeammasta perspektiivistä, kun torstaina suuntasimme Monte Igueldolle. Vuorelle pääsee helposti myös ilman autoa käyttämällä funicularia eli vuoristojunaa. Lippu edestakaisin maksaa 3,10e/henkilö. Vanhan puisen hökötyksen kyytiin hypätessä kävi kyllä mielessä, että mihinköhän vuoristorataan sitä on oikein suostunut, mutta joku oli keksinyt rakentaa laitoksen niin, että ylös päästiin uhmaamatta g-voimia.


Vuoren päällä oli tarjolla mahtavia näköalapaikkoja "maailman kuvatuimmalle rannalle", La Conchalle sekä todella yllättävästi, pieni huvipuisto lapsille. Toinen meistä taisi löytää sisäisen lapsensa, ja rakastua liukumäkiin ja törmäilyautoihin taas uudelleen... Jälleen mahtava paikka, joka on välttynyt liialliselta turismilta: oikeastaan paikan kaupallisuudesta muistuttivat vain Coca-Cola kyltit ja kahvilan normaalia suolaisemmat hinnat.  Selvää kuitenkin oli, että San Sebastianissa on ainakin tähän aikaan vuodesta enemmän turisteja, kuin Bilbaossa. Matkan aikana törmäsimme ainakin saksalaisiin, ruotsalaisiin ja ranskalaisiin (ja hampurilaisiin).



Mount Igueldoldon jälkeen suuntasimme surffareiden suosimalle Zurriola rannalle, koska vuorovesi kerkesi peittää La Conchan alleen noin kello 16 aikoihin. Rannat sijaitsevat vierekkäisissä lahdissa, mutta Zurriolaan päästäkseen tulee kuitenkin kulkea kaupungin läpi. Tässä huomasimme pienen ongelman: vaikka San Sebastianilla on rantakaupungin status, ei biitsi-kamppeissa kaupungilla tai edes rannan viereisellä kadulla kävelemistä katsottu hyvällä. Myös melko kova ja kylmä tuuli viilensivät tunnelmaa entisestään…  Rannalla lämpöä riitti kuitenkin kumpanakin päivänä hyvin auringonottoon (ja palovammoihin) asti. Jos rannalla haluaa muutakin kuin makoilla, etenkin Zurriolassa erilaiset aktiviteetit ovat myös kovassa huudossa: surffausta, jalkapalloa, lentopalloa, pingistä ja parkouria.
Rantapäivän jälkeen halusimme päästä tutustumaan yhteen San Sebastianin kehutuimpaan osa-alueeseen, eli ruokaan. Päivällinen alkaisi vasta kahdeksan aikoihin, joten otimme vastaan tulleesta pubista pinxtoja ja lasilliset viiniä. Paikan valitseminen oli aivan sattumanvaraista, koska pikkukadut olivat täynnä vastaavanlaisia paikkoja. Todellinen helmi osui kuitenkin vastaan, kun etsimme paikkaa josta saisimme koko reissun ajan kaivattuja mojitoja. Afrikkalaistyylisessä paikassa sekä juomat että henkilökunta olivat mahtavia (paikan nimestä tai sijainnista ei mitään havaintoa).




Ruokapaikan etsintäkin oli arpapeliä, mutta maha kurisi jo siihen malliin, että mentiin siitä mistä aita on matalin: ensimmäinen paikka englanninkielisellä menulla. Varsinainen ravintola paikka ei kyllä ollut, enemmänkin kahvila, mutta listalta löytyi hampurilaiset molemmille, joilla nälkä saatiin kukistettua.

Ruokailun jälkeen otettiin taksi ja suunnaksi hotelli, jossa alettiin valmistautua iltaan. Nettiyhteys huoneessa oli ihanaa luksusta, ja olikin helppoa googletella, mistä löytyisi joku hyvä yökerho. Bataplan Disco sijaitsi aivan La Concha –rannan varrella, ja oli kaikista kommenteista päätellen varsin suosittu niin paikallisten kuin turistienkin keskuudessa.

Lähdettiin liikenteeseen joskus 12 jälkeen. Bataplan oli aukeamassa, mutta ajateltiin käydä pyörähtämässä jossain pienessä pubissa. Päädyttiin erään kadun kulmassa olleeseen Molly Maloneen, joka oli kyllä hauska paikka kaikin puolin – paikalla oli paljon nuoria, ilmeisesti juuri Bataplaniin menossa. Sisustus oli irkkupubimainen ja toi meille mieleen jostain syystä Harry Potterin... Paikalla oli karaokea ja bongattiinkin ensimmäisenä pari länsinaapuriamme: heistä on kyllä pakko sanoa, että ruotsalaisuus näkyi noin parin kilometrin päähän.
Istuskeltiin aikamme Molly Malonessa, karaokea ei uskallettu laulaa, vaikka sitä harkittiinkin – jos Outin bravuuri Rakkauden haudalla olisi löytynyt listalta, niin asia olisi voinut olla toinen...



Kahden aikaan kipitettiin tien yli Bataplaniin. Sisäänpääsy kustansi 10 euroa, jolla sai ostettua drinkit, jotka Suomessa olisivat olleet sen 10 euron arvoiset, ei siis paha ollenkaan.
Bataplan on moderni, ulkoasultaan esim. Sonoraan verrattuna paljon yökerhomaisempi: löytyi laseria, kaasukonetta, ledivaloa… Kooltaan paikka ei mitenkään järkyttävän suuri ollut, mutta porukkaa kyllä oli paikalla ja dj:t soittivat hyvää musiikkia (sopiva sekoitus remixejä kansainvälisistä biiseistä ja espanjalaista musiikkia). Menoa riitti koko yöksi, johon hyvin keskeinen sijaintikin varmasti vaikutti omalta osaltaan. Kuvia emme paikasta tajunneet ottaa, mutta Facebookista voi vaikka käydä katsomassa, näkyykö tuttuja naamoja.
Pois lähtiessä meillä tuli pienoinen ongelma taksin saamisen kanssa, mutta eräs ystävällinen paikallinen poika osasi meille näyttää, mistä lähin taksitolppa löytyi (ja kertoa myös, ettei täällä voi tehdä niin, että juoksee kadulle käsi pystyssä ja huutaa "taxi!" Toimii kuulemma ehkä New Yorkissa, mutta ei täällä).

Siitäpä päästiin sitten helposti hotellille, kolmen tunnin yöunet ja sitten olikin jo huoneen luovutus. Päätettiin sitten kodittomina mennä rannalle nukkumaan, kun ensin oltiin käyty ostamassa bussiliput takaisin Bilbaoon. Hyvä vitsi tästä syntyi, kun neljän tähden hotellista lähdettiin reippaasti kävelemällä, mutta rannalle kuitenkin ajeltiin kevyesti taksilla… Köyhät kyykkyyn ja sitä rataa.

Perjantai menikin hyvin pitkälle rannalla makoillessa, ennakoitiin jo vuoroveden tulo ja mentiin suoraan Zurriolalle, ettei tarvinnut siirrellä koko retkikuntaa edestakaisin.

Ajateltiin mennä syömään johonkin vähän erilaisempaan paikkaan ja antaa San Sebastianin kovasti kehutulle ruualle uusi mahdollisuus, mutta onnistuttiin valitsemaan joku maailman kamalin paikka:  Bidebide näytti ulkoa ja sisältä ihan kelpo mestalta, mutta henkilökunta oli epäystävällistä, ruuan laatu samaa kuin Atrian pakasteaterioissa ja erityisesti annosten esillepano aiheutti hämmennystä – ei olla koskaan nähty paikkaa, joka kutsuu itseään ravintolaksi, ja on silti tuon tasoinen. Ehdoton no-no tuolle paikalle.
Jälkkäri haettiin YoguiYou –paikasta, jossa tarjottiin jäädytettyä jugurttia itse valituilla höysteillä – jugurttipoika osasi suositella valkosuklaa-pähkinän ja vähän kuningatarhillolta maistuneen marjajutun komboa, joka toimi kyllä mielettömän hyvin.

Viimeinen bussi Bilbaoon lähti klo 22 – uni kyllä tuli nopeasti samassa bussissa olleesta varsin kovaäänisestä ruotsalaisjoukosta huolimatta. Tunnin bussimatkan jälkeen oltiin taas kotikulmilla Bilbaossa ja päästiin kotiin karistelemaan ne kuusitoista kiloa hiekkaa kamppeista, jotka mukanamme matkamuistona tuotiin.


San Sebastian jätti jälkeensä hyvän kuvan, mutta ehkä meillä oli jotenkin korkeammat odotukset, kun mitään mind-blow efektiä ei tullut. Ehkä me vaan tykätään tästä rumasta pikkuveljestä, jossa ranskalaistyylisten parvekkeiden vieressä on vanha teollisuuslaitos.
Voidaan kyllä suositella vierailua San Sebastianissa: tarjolla kauniita maisemia, hyviä rantoja, yöelämää ja meidän kokemuksen mukaan hyviä pinxtoja ja jäädytettyä jugurttia (oikeaa ruokaa ei oikein voida kehua, mutta kai sieltä jotain hyvääkin löytyy! Ainakin pari Michelin-ravintolaa ja semmoista).