perjantai 11. huhtikuuta 2014


Ei olla oikein vieläkään perillä paikallisten ruoka-ajoista. Ei ole mitenkään epätavallista meille, että postailaillaan ravintolan edessä puolisen tuntia, ennen kuin paikka avautuu... Tämän hetkisen käsityksen mukaan lounas-aika kestää klo 16 saakka ja päivällinen alkaa klo 20:30. Epäselvyys johtuu osaksi siitä, että ravintolat eivät ilmoita aukioloaikojansa suomalaiseen tapaan ulko-ovissa, tai missään muuallakaan…

Jonkunlaista selvyyttä asiaan alkoi tulla, kun kävimme oikeasti ensimmäistä kertaa syömässä lounasta ulkona. Suuntasimme Casco Viejoon, eli vanhaan kaupunkiin, jossa on runsaasti erilaisia ruokapaikkoja, niin Serranon perhemäisiä tavernoja kuin vähän tyylikkäämpiä ravintoloitakin.

Halusimme syödä päivän menun (menú del dia). Menu on lounasaikaan tarjolla joka paikassa, ja siihen kuuluu kolme ruokalajia: alkupala, pääruoka ja jälkiruoka, sekä juotavat (vettä, puna- tai valkoviiniä... Valinnan varaa on). Ruuat valitaan useammasta vaihtoehdosta, joita voi olla esimerkiksi kolme.
Päädyimme valitsemaan melko lailla umpimähkää jokin paikka kadulta, jota kuljimme. Paikka oli vähän pubityyppinen ja ménu del dian hinta 10,50€. Selvisi kuitenkin, että päivän menu oli heiltä loppunut, joten piti vielä lähteä vaihtamaan raflaa – astuimme sitten seuraavaan paikkaan, joka vastaan tuli: Gorbea-niminen, hieman siistimpi paikka. Eikä se osoittautunut yhtään hullummaksi.


 Gorbeassa tarjoilijoista osa puhui hyvää englantia – päivän menu tuli selvästi lueteltuna englanniksi. Listalta valikoitui Outille alkukeitto ja entrecote-pihvi, Miialle herkkusienipastaa ja ankkaa, ruuan kanssa juomaksi valkkaria ja vettä. Jälkiruuaksi molemmille pala suklaakakkua – ja Miialle kaksi café con lecheä (eli maitokahvia), kun tarjoilija niitä kaksi toi Outin ”not for me” –kielloista huolimatta.
Ruuat ja viini sisältyivät yhteishintaan 12€. Ainoa, mistä laskutettiin erikseen, oli kahvi, eikä vedestä täällä paikassa maksettu mitään. Ei yhtään hassumpi hinta ottaen huomioon, että 12 eurolla ei Suomessa ole toivoakaan saada edes pulloa viiniä – puhumattakaan sitten pihviaterioista.


 Päivän menua on siis tarjolla lounasaikaan, kun iltaisin taas ruuat valitaan listalta.
Peruuntuneiden treffien ansiosta pääsimme tiistaina-iltana viettämään laatuaikaa kahden kesken (ei, ei olla vielä kyllästytty toisiimme vaan symbioosimme jatkuu hyvissä merkeissä).
Valitsimme Amarena -nimisen ravintolan, joka sijaitsee myös Casco Viejossa. Olimme aiemmin kuulleet ravintolasta pelkkää hyvää. Valintaan saattoi myös vaikuttaa se, että a) paikan ruokalistat olivat englanniksi ja b) myös tarjoilijat puhuivat englantia, joka on varsinaista luksusta täällä. Emme ole kertaakaan välttyneet vastaukselta: ”My English is so bad!”, kysyessämme puhutteko te englantia, joten paikalliset taitavat olla tässä kieliasiassa vielä ujompia kuin suomalaiset. Hauskinta on kuitenkin se, että usein vastaus tulee silti lähes täydellisellä ääntämyksellä ja kieliopillisesti oikein. Englantia puhumattomat yrittävät kuitenkin jatkaa keskustelua espanjaksi tai hakevat jonkun paikalle tulkkaamaan.



 Tällä reissulla ei siis sanakirjaa tarvittu (tosin, Miian alkuruuan ainesosista ei olla varmoja vieläkään.. jotain aspartagoraa se oli?), ja tilasimme alkupalaksi juustokeittoa ja grillattuja kasviksia. Perinteisten krutonkien sijaan Miian keitosta löytyi minikokoisia paahtoleipiä, joka selkeästi oli ravintolan oma juttu: mini-paahtiksia löytyi myös kummankin jälkiruokalautaselta suklaakohokkaan ja perinteisen Baskimaan jälkiruuan rinnalta. Alkupalojen hinnat pyörivät 4-8 eurossa ja kaikki listan jälkiruuat maksoivat 5,90 euroa, eli näissä mentiin hieman alle Suomen hintatason. Pääruuat sen sijaan olivat huomattavasti edullisempia kuin vastaavat Suomessa: entrecote-pihvi tavallisilla perunoilla maksoi 12 euroa ja porsaan liha vastaavilla lisukkeilla 10 euroa. Pääruuat olivat siis todella yksinkertaisia ja jopa pieniä (kai sieltä luiden välistä olisi vielä jotain syötävää löytynyt..) joten suosittelemme alkupaloja. Ruuan kanssa tilasimme myös pullon valkoviiniä, jonka hinta jäi alle 15 euron. Kauhulla odotimme laskua edellisen ravintolareissun jäljiltä (edelleen: 8 euroa vesipullosta??? ) mutta täällä ”vesilasku” oli onneksi vain 1€ / henkilö.


Paikan hintataso oli ehkä hieman ristiriidassa ulkoasun kanssa,  mutta tällä kertaa positiivisella tavalla: ulkoasun, palvelun ja ruuan laadun perusteella ravintola oli normi-Rossoa hienompi, mutta hinnoiltaan taas halvempi. No, ehkä tässä ajassa ei vielä ole tottunut siihen, että täällä ruokakaupassa viinipullonkin saa alle kahdella eurolla….♥


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti