maanantai 31. maaliskuuta 2014

Matkan ensimmäiset 600 kilometria taittuivat valtion rautateiden hellässä huomassa. VR pääsi jopa yllättämään meidät olemalla aikataulussa…  Mukava yllätys oli myös se, että meistä molemmista tulee tänä keväänä ylioppilaita – mikäli Ylioppilastutkinto lautakunta ei päätä pudottaa  pisterajoja yli kolmasosalla. Taktiikkamme oli kolme ällää: lukio lukematta läpi.

Junamatkan aikana VR:n internet-yhteys ei meitä paljoa viihdyttänyt: Hokin pelikin näkyi diakuvina kolmen minuutin välein. Kouvolan kohdalla nostimme maljan vierasjoukkueelle. Majoituttiin Helsingissä, ja matkalaukun lukon tiirikoimisen lisäksi (hyvä huomata Lahden kohdalla, että matkalaukku on lukossa, mutta avain ei kyllä mukana ole…) lähinnä hengailtiin ja valmistauduttiin huomisen lentoihin.

Lentoreitti oli Helsinki – Munchen – Bilbao. Vaihtoaikaa meillä oli Munchenissa neljä tuntia, jonka aikana mm. joimme varmaankin elämämme kalleinta vettä:  maksoimme 0,75 litrasta kevyet 7,90€ (!!!!!!)


Jatkolennolla Munchenistä Bilbaoon meitä viihdytti takapenkin itkevä vauva sekä muut  kovaääniset espanjalaiset. Tuossa vaiheessa vasta kunnolla tajusi, että mihin sitä ollaan menossa.
Perillä Bilbaossa paikallinen yhteyshenkilömme Iker oli luvannut tulla meitä vastaan. Odotimme, että matkalaukkujen hakemisen jälkeen hän on meitä kyltin kanssa vastassa, mutta ketään ei näkynytkään. Espanjalaiseen tyyliin Iker saapui paikalle vähän myöhässä, ja käveli suoraan luoksemme, koska näytimme kuulemma niin suomalaisilta, kuin olla ja voi….  Syynä myöhästymiselle taisi olla paikallisen jalkapallojoukkueen, Athletic Bilbaon, peli, jonka Iker oli joutunut jättämään väliin meidän takiamme. Iker ajoi meidät asunnollemme, jossa asuu lisäksemme kolme suomalaista opiskelijaa. Jaamme heidän kanssaan keittiön, olohuoneen ja tytöt keskenään kylpyhuoneen. Kämppä sijaitsee Deusto-nimisellä alueella, joka ensisilmäyksellä vaikutti oikein rauhalliselta alueelta.

Lennot menivät kaiken kaikkiaan mukavasti eikä vaihdoissa ollut ongelmia, matkalaukutkin saapuivat turvallisesti perille. Lentokentällä neljän tunnin vaihto alkoi jo lopussa tuntua ikuisuudelta, mutta läppärille varatut sarjat nopeuttivat ajan kulua. Tulomatkan 9 tunnin vaihdolla ajattelimme kyllä piipahtaa Munchenin keskustassa – yhdeksän tuntia How I Met Your Motheria voisi olla hieman liikaa.

Ps. Ajoitimme saapumisen Bilbaoon näköjään oikein sopivasti: http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-1288672045692.html.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014


Kaksi media-alan opiskelijaa kirjoittaa kuukauden mittaisesta työharjoittelusta Espanjan Bilbaossa.

Haimme jo tutkinnon kolmantena vuonna työssäoppimaan ulkomaille. Paikkaa ei silloin löytynyt – joskin kaksi viikkoa topin alkamisen jälkeen soitettiin, että eikö ketään olekaan tulossa. Väärinkäsitys? Ilmeisesti, mutta se ei paljon räntäsateisessa Suomessa lämmittänyt.

Sen sijaan keväinen aurinko lämmittää meitä nyt Espanjan Bilbaossa. Maaliskuun alussa haimme paikkaa ja puolivälissä kuuta saimme varmistuksen, että  lähdemme kahden viikon päästä.  Jippii, ei muuta kuin yo-kokeet pakettiin ja menoksi!

Blogissa kirjoitamme käytännönohjeita työharjoitteluun ulkomailla ja omista seikkailuistamme, joita kuukauden aikana varmasti kertyy.